Luoksetulossa on alkanut olla viivettä siihen malliin, että emäntä päätti palata harjoituksissa pykälän taaksepäin. Nyt harjoitellaan sisälläkin. Samoin ohittamista ja taluttimessa nätisti kulkemista harjoitellaan joka lenkillä. Emäntä ei tykkää siitä, että minulla on kiire eteenpäin. Hän pysähtyy heti, kun hihna kiristyy, eikä puhu mitään. Matkaa jatketaan kehujen kanssa vasta, kun hoksaan kääntyä katsomaan emäntää ja astun parikaan askelta takaisinpäin.
 
Ohitusten harjoittelu on hauskaa! Eilis-illan lenkillä sain paljon makkaraa! Eli emäntä houkuttelee huomion itseensä aina, kun vastaan tulee toinen koira. Ja mielelläni minä emäntää liehittelen, kun häneltä saa sitten kehuja ja makkaranpalan :)

Lenkillä on nyt ollut sen verran paljon aivojumppaa, etten enää jaksa sisätiloissa riehua. Viime yönä tosin piti herättää isäntä viemään minut ulos, kun yllättäen olikin lätäkköhätä. Ulkona oli jo pimeää ja minua kyllä arvelutti, kun en ole ennen pimeällä ulkona käynyt.

Aamulla en olisi millään jaksanut nousta sohvaltani, kun emäntä jo seisoi kengät jalassa eteisessä. Valuin sohvalta todella hitaasti...