Eilen illalla emäntä vei minut outoon paikkaan. Mentiin metsään kolisevan portin kautta. Arastelin porttia, mutta vielä enemmän ihmettelin paikan tuoksuja. En malttanut aluksi nostaa nenääni maasta. Hajuja meni ristiin rastiin, niin menin minäkin. Häntäni kiertyi mutkalle mahan alle, niin outoa oli näin monet hajut samassa paikassa.

Välillä piti kuikuilla, missä emäntä kulkee. Hän kuljeksi hitaasti, jotta sain rauhassa haistella. Kovin kauas emännästä en tohtinut mennä. Vaikka paikassa ei muita kulkijoita näkynytkään, hajuista päätellen siellä oli kuitenkin ollut muita. Joku oli kaivanut isoa kuoppaa, joku oli pudottanut karvaa, jonkun hajujälkeä seurasin mutkitellen.

Yhtäkkiä portin takana näkyi liikettä. Ilahduin valtavasti! Olin vapaana hihnasta ja säntäsin heti tervehtimään tulijoita. Itseni kokoinen hännänheiluttaja näytti yhtä ilahtuneelta minut nähdessään. Juoksimme rinkiä ja haistelimme toisiamme. Piti vähän painiakin. Toinen oli minua vanhempi, mutta silti leikki-tuulella. Leikimme, kunnes väsähdin ja silloin emäntäni kutsui minua. Menin hänen luokseen ja poistuimme kolisevan portin kautta.

Kotimatkalla olin aika uupunut ja kun pääsimme pesälle, kierryin hetikohta nukkumaan. Nukuin niin sikeästi, että en jaksanut tehdä yöllä kuin yhden pikkuruisen lätäkön.