Hei! Minun nimeni on Humppa. Sen nimen sain, kun muutin lapsuudenpesästäni asumaan näiden ihmisten luo. Olen nyt 13 viikon ikäinen. Tätä blogia kirjoittaa puolestani yksi ihmiseni.

Tänä aamuna lähdettiin lenkille tavallista myöhemmin. En viitsinyt herättää ihmisiäni, vaikka tein pari pikkulätäkköä lattialle. Sisälle tehdyistä kun ei kehuja heru. Mentiin siis ulos hiukan myöhemmin ja tällä kertaa aamulenkillä tuli vastaan toisia kaltaisiani. En ymmärrä, miksei ihmiseni innostu vastaantulijoista yhtä paljon kuin minä. Haluaisin mennä leikkimään kaikkien kanssa.

Ne ihmiset, joita ulkoilutan, ovat ihmeen kiinnostuneita jätöksistäni. Lähes poikkeuksetta tuotos kuin tuotos ulkona saa aikaan villit kehut. Innostun kehuista niin, että saatan ruopaista maata. Kasoista ne tykkäävät niin paljon, että keräävät ne pikkupusseihin. En tosin tiedä, mitä niille pusseille sitten tapahtuu. Kotipesässä niitä ei ole näkynyt.

Ihmiseni juttelevat matkan päästä toisten ihmisten kanssa. Me koirat emme juttele. Me haluaisimme haistella, kyöhnätä ja leikkiä. Useimmiten on tyydyttävä heiluttamaan häntää vimmatusti, joskus innostun vinkumaan ja saatan haukahtaakin. Ainakin pääsen sitten haistelemaan ohikulkijoiden jättämiä hajuja, kun jatkamme matkaa. Ehkä tällä pidättyväisyydellä on jotain tekemistä sen reissun kanssa, kun kävimme valkotakkisen ystävällisellä äänellä puhuvan ihmisen luona. Ehkä tämä arvoitus ratkeaa ajallaan.

Pesässä oli vielä hiljaista, kun palasimme ulkoa. Muut ihmiset nukkuivat vielä. Minäkin kierryin petilleni torkkumaan.