Kaksi isoa koiraa, mutta uskalsin silti mennä portista. Onneksi eivät viipyneet kauan, sillä en voinut kävellä ilman, että se karvaisempi oli minussa kiinni. Aikuiset koirat harvoin osaavat käyttäytyä niin, että kunnioittaisivat pennun alistumis-elkeitä. Ei auttanut nytkään vaikka käänsin poskea, kuljin varovasti liehitellen kyyryssä häntä koipien välissä ja päästin pieniä vingahduksia. Lopulta emäntä kantoi minut kauemmas puistoon, joka oikeastaan on pieni metsä. Palasin kertaalleen isojen koirien hajuille, mutta kun eivät olleet varovasti, niin palasin kutsuttuna emännän luo. Harvoinpa emäntä on nähnyt minun juoksevan luoksetulossa niin vinhaa vauhtia, että korvat lepattavat kuin dumbo-norsulla.

Emäntä keräili toisten kakkoja (törkeän paljon tällä kertaa!) sillä aikaa, kun tutkin paikkoja. Kotimatkalle otin mukaan yhden katkenneen pihlajanoksan. Emäntä kantoi keppiä ihan kiltisti osan matkaa. Seurasin emäntää tarkkaavaisena, ettei vain hukkaa aarrettani.