Varhain tänä aamuna näin ulkona kaksi outoa otusta. Istuivat kauempana vierekkäin, pitkät korvat pystyssä ja ihan liikkumatta. Istahdin itsekin tuumimaan tilannetta. Otuksista tuli tuulen mukana hajua, jota nuuskimalla koitin selvittää, mitä ne olivat. Olin haistanut tuon saman hajun aiemmin paljon vienompana tällä samalla reitillä. Tuon näköisistä se siis oli peräisin.

Emäntä yritti lähteä liikkeelle ja minäkin siirryin pari askelta. Mutta ne kummalliset otukset vain istuivat paikallaan, joten pysähdyin ja istuin. Oliko niitä syytä pelätä? Mitä ne oikein aikoivat? Niiden luokse en aikonut mennä, eikä emäntäkään ollut siihen suuntaan kulkemassa. Emäntä tömäytti maata jaloillaan, mutta otukset eivät edes liikahtaneet.

Lopulta emäntä kaivoi taskusta herkkunamin ja houkutteli minut takaisin tuloreittiä. Eteenpäin en olisikaan suostunut menemään. Rentouduin vasta pitkän matkaa käveltyämme. Kiersimme tutun reitin, mutta välillä piti silti kääntyä katsomaan taakse, josko siellä näkyisi vielä jotain yhtä outoa.