Perhe pakkautui autoon. Ja minä pääsin matkustamaan etupenkin jalkatilassa. Alkumatkasta en osannut rauhoittua, mutta jonkin ajan kuluttua kierryin kerälle ja nukahdin.

Perillä olin hiukan unenpöpperössä, mutta paikka oli selvästi eri kuin mistä lähdettiin. Oli korkeita puita, pikkupolkuja ja paljon uusia tuoksuja. Kiertelin paikkoja nenä maassa, jotta saisin paremman kuvan siitä, mikä tämä paikka oikein oli. Minut päästettiin kiertelemään vapaasti. Pian löysinkin erittäin mielenkiintoiselta vaikuttavan jutun! Vanha luu, jossa oli vielä nahkaakin jäljellä. Valitettavasti ihmisetkin huomasivat löytöni, enkä saanut nauttia siitä kovin kauan. Ja jouduin taas kytketyksi.

Tutkin sitten paikkoja ihmisteni kanssa. Rannassa tuoksui jokin oikein hyvälle, mutta minua ei päästetty tutkimaan sitä tarkemmin. Päätin palata asiaan paremmalla hetkellä myöhemmin.

Tilaisuus aukenikin, kun minut päästettiin seuraavan kerran irti. Säntäsin suoraan rantaan ja hain kunnes löysin tuoksuvan jutun. Kalanraato! Onko parempaa kuin rannassa muhinut kuivettunut raato! Ihmiset eivät olleet samaa mieltä, mutta vahingosta viisastuneena pysyttelin aarteeni kanssa ihmisten ulottumattomissa. Ahmin raatoa jopa juostessani, jotta saisin siitä kaiken hyödyn.

Illemmalla vatsaani väänsi ja olo ei tuntunutkaan enää niin hyvältä. Yölläkin piti vaihtaa makuupaikkaa usempaan otteeseen. Aamulla mahani oli ihan kuralla.

Kotona olin matkanteosta niin uupunut, että menin suoraan omaan sohvaani ja nukahdin.